Laukanlahden luonto
Laukanlahti on matala ja rehevä merenlahden pohjukka Salon Perniön eteläosassa. Lahti on merkittävä lintujen muutonaikainen levähdys- ja pesimäalue ja osa Kiskonjoen Natura-2000 aluetta. Kiskonjoki virtaa lahden kaakkoisreunalla ja pohjoisreunaan laskevat Krapuoja ja Myllyoja.
Laukanlahden nykytila ja siihen johtaneet syyt:
1940-luvun lopulla Laukanlahden suulla, Särkisalon Hakkalanlahdella, toimi Hakkalan saha (loppui 1963). Sahalla oli syväsatama puutavaran vientiä varten. Sahalle uitettiin Kiskonjokea pitkin 60.000 tukkia vuodessa, ja joskus enemmänkin. Joki laski tuolloin Laukanlahteen. 1940 luvun lopulla kovat syysmyrskyt rikkoivat tukkinippuja, ja tukit levisivät ympäri lahtea aiheuttaen näin materiaalihukkaa omistajilleen. Tästä syystä elinkeinonharjoittajat päättivät katkaista lahden ruoppaamalla siihen kannaksen siten että Kiskonjen uoma ohitti Laukanlahden. Lahdelle jätettiin suuaukoksi vain alle 20 metriä. Ennen ruoppaamista lahden leveys joen laskukohdalta oli karttojen mukaan ollut suunnilleen parisataa metriä. Lahden kannalta seuraukset ovat olleet tuhoisat, sillä tuloksena on ollut voimakas mataloituminen ja ruovikoituminen.
Lahden pohjoispäähän on aikoinaan laskenut kolme erillistä puroa eri suunnilta valuma-aluetta, joka on kaikkiaan n. 50 neliökilometriä. Vuosia sitten purojen uomat on suoristettu ja siirretty ne laskemaan yhtenä väylänä lahteen. Näin syntynyt voimakkaampi virtaus aiheuttaa eroosiota ja kuljettaa runsaasti maa-ainesta lahteen lähes 1700 ha:n viljelyalueilta. Alueella harjoitetaan viljelyä sekä karjanhoitoa.
Krapuojaan rakennettiin kosteikko vuonna 2008 ja Myllyojan suulle valmistui maatalouden vesiensuojelukosteikko maaliskuussa 2014. Kosteikon toteutti Laukanlahden suojeluyhdistys ry yhdessä maanomistajien, ELY-keskuksen ja Saaristomeren suojelurahaston kanssa.
Laukanlahden suojeluyhdistys on vuokrannut kosteikkoalueen maat viljelijöiltä ja sitoutunut kosteikon yläpitoon ja hoitoon useiksi vuosiksi. Idea ja innostus kosteikon perustamisesta Myllyojaan syntyivät jo vuonna 2008 WWF:n kosteikkohankkeen yhteydessä. Lopullinen suunnittelu yhdessä maanomistajien kanssa tehtiin VELHO-hankkeen kanssa vuonna 2013. Suunnittelukin oli jo haastavaa, kun piti huomioida merenpinnan vaihtelun, tasaisen maaston ja peltojen kuivatuksen turvaamisen lisäksi myös Natura 2000 -alueen erityiset luontoarvot.
Lahden luontoa on tutkittu monasti
Laukanlahdella ovat moninaista ja perusteellista tutkimusta suorittaneet Hans Vogt ja Leader työryhmä, joiden tulokset on julkaistu v 1998 ilmestyneessä ”Laukanlahden kehittämishankkeen yhteenvetoraportti”. RUOKO-projekti osana Interreg III projektia, suoritti vv. 2005-7 myös perusteellista tutkimus – ja suunnittelutyötä, josta on lukuisia raportteja ja Eija Hagelbergin ja Kimmo Härjämäen laatima suunnitelma työ ”Laukanlahti”, joka on Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportti 9/2007.
Laukanlahden nykytila ja siihen johtaneet syyt:
1940-luvun lopulla Laukanlahden suulla, Särkisalon Hakkalanlahdella, toimi Hakkalan saha (loppui 1963). Sahalla oli syväsatama puutavaran vientiä varten. Sahalle uitettiin Kiskonjokea pitkin 60.000 tukkia vuodessa, ja joskus enemmänkin. Joki laski tuolloin Laukanlahteen. 1940 luvun lopulla kovat syysmyrskyt rikkoivat tukkinippuja, ja tukit levisivät ympäri lahtea aiheuttaen näin materiaalihukkaa omistajilleen. Tästä syystä elinkeinonharjoittajat päättivät katkaista lahden ruoppaamalla siihen kannaksen siten että Kiskonjen uoma ohitti Laukanlahden. Lahdelle jätettiin suuaukoksi vain alle 20 metriä. Ennen ruoppaamista lahden leveys joen laskukohdalta oli karttojen mukaan ollut suunnilleen parisataa metriä. Lahden kannalta seuraukset ovat olleet tuhoisat, sillä tuloksena on ollut voimakas mataloituminen ja ruovikoituminen.
Lahden pohjoispäähän on aikoinaan laskenut kolme erillistä puroa eri suunnilta valuma-aluetta, joka on kaikkiaan n. 50 neliökilometriä. Vuosia sitten purojen uomat on suoristettu ja siirretty ne laskemaan yhtenä väylänä lahteen. Näin syntynyt voimakkaampi virtaus aiheuttaa eroosiota ja kuljettaa runsaasti maa-ainesta lahteen lähes 1700 ha:n viljelyalueilta. Alueella harjoitetaan viljelyä sekä karjanhoitoa.
Krapuojaan rakennettiin kosteikko vuonna 2008 ja Myllyojan suulle valmistui maatalouden vesiensuojelukosteikko maaliskuussa 2014. Kosteikon toteutti Laukanlahden suojeluyhdistys ry yhdessä maanomistajien, ELY-keskuksen ja Saaristomeren suojelurahaston kanssa.
Laukanlahden suojeluyhdistys on vuokrannut kosteikkoalueen maat viljelijöiltä ja sitoutunut kosteikon yläpitoon ja hoitoon useiksi vuosiksi. Idea ja innostus kosteikon perustamisesta Myllyojaan syntyivät jo vuonna 2008 WWF:n kosteikkohankkeen yhteydessä. Lopullinen suunnittelu yhdessä maanomistajien kanssa tehtiin VELHO-hankkeen kanssa vuonna 2013. Suunnittelukin oli jo haastavaa, kun piti huomioida merenpinnan vaihtelun, tasaisen maaston ja peltojen kuivatuksen turvaamisen lisäksi myös Natura 2000 -alueen erityiset luontoarvot.
Lahden luontoa on tutkittu monasti
Laukanlahdella ovat moninaista ja perusteellista tutkimusta suorittaneet Hans Vogt ja Leader työryhmä, joiden tulokset on julkaistu v 1998 ilmestyneessä ”Laukanlahden kehittämishankkeen yhteenvetoraportti”. RUOKO-projekti osana Interreg III projektia, suoritti vv. 2005-7 myös perusteellista tutkimus – ja suunnittelutyötä, josta on lukuisia raportteja ja Eija Hagelbergin ja Kimmo Härjämäen laatima suunnitelma työ ”Laukanlahti”, joka on Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportti 9/2007.
| Katso luonto-julisteemme |