Laukanlahden suojelu – lahja tulevaisuudelle?

Aloitin huhtikuussa pestini Laukanlahden Suojeluyhdistyksen puheenjohtajana. Aiempina vuosina pestiä ovat pitäneet Eero Pikkujämsä, Ulla Järvelä, Rauno Kurkela ja Mika Virtanen. Jokainen heistä on antanut arvokkaan panoksen lahden suojelutyölle.

Olen kuunnellut Laukanlahden asioita siitä lähtien kun äitini osti tilan lahden rannalta vuonna 1989. Huhtikuussa edessä oli upea avoin lahti. Kesäkuussa kun paikka siirtyi hänen haltuunsa, ihmettelin oliko hän tosissaan, lahden ollessa piilossa ruo’on takana eikä vettä näkynyt. Äitini sanoo lahden  ja sen suojelunolevan hänen harrastusprojektinsa, jotta se pysyisi edes nykyisessä kunnossaan. 1950-luvulla lahden suulle rakennettiin kannas, joka pituus on n. 200 m. Sitä ennen vesi Kiskonjoesta laski Laukanlahteen. Tämän kannaksen poisto ratkaisisi monta ongelmaa lahden osalta, mutta sen toteutuminen toisi uusia ongelmia Kiskonjoen veden myötä. Näinollen Laukanlahden Suojeluyhdistyksen tehtäväksi on muodostunut lahden suojelu sen luonnon ja maisemallisten arvojen säilyttämiseksi sekä rehevöitymisen ja  saastumisen estämiseksi, jotta alue olisi niin kuin se on ollut vuosisatoja, sen rannalla ja ympäristössä elävien hyöty- ja virkistyskäytössä eli yksinkertaisesti sanottuna nautittava paikka elää ja harrastaa.

Nautin lahden elämän seuraamisesta: saukon vilahduksesta, merikotkan kaartelusta, sorsanpoikien untuvaisesta ulkomuodosta vain muutaman mainitakseni. Lahden jatkuvasti muuttuvasta olemuksesta ja sen elämää kuhisevasta ajattomuudesta. Se on kaunis, mutta oikukas. Se on rauhoittava, mutta huolestuttava nykykunnossaan.

Lahtea on useasti ja laajasti tutkittu, joten tiedämme sen kasvillisuudesta ja vedestä paljon. Monia harvinaisuuksia löytyy rannoilta ja Laukanlahti on merkittävä lintulahti. Siksi se on suojeltu. Suojelu on osaltaan siunaus ja osaltaan este sen kunnon parantamiseksi. Tasapainon löytäminen on vaikeaa ja jokainen, joka on tekemissä suojeltujen alueiden kanssa tietää, että työ ei ole helppoa. Ilman lahden ja sen ympärillä asuvien yhteistyötä mikään ei onnistuisi. Osansa on myös paikallisilla ja alueellisella viranomaisilla. Laukanlahti on onnellisessa asemassa, koska monet niin sen rantoja asuttavat kuin sen ympäristön maanomistajat ja maanviljelijät ovat mukana sen suojelussa. Eivät kaikki mutta moni.

Toivon, että puheenjohtajakaudellani saamme rakennettua entistä tiiviimpää yhteistyötä kaikkien lahden ympäristön asukkaiden kanssa. Laukanlahti tulisi tutummaksi ja saisimme ympäristön asukkaat mukaan nauttimaan lahdesta ja sen säilyttämisestä. Se on hauskaa työtä, kun sitä tehdään yhdessä.

Toivon myös, että yhteistyö muiden paikallisten ja alueellisten organisaatioiden kanssa tiivistyisi, jotta toimintaedellytykset Laukanlahden suojelemiseksi täyttyisivät myös siltä osin.

Ilman yhteistyötä lahti kasvaisi umpeen ja se olisi sääli. Kysyn itseltäni, onko Laukanlahden pelastaminen sen arvoista? Teemmekö sitä siksi, että sillä on meille tunnearvoa ja haluamme säilyttää sen tuleville sukupolville? Tunteet saavat meidät suojelemaan, sitä mikä on meille tärkeää. Itselleni vastaus on selvä, Laukanlahti on kaunis pieni lahti, nautin sen rannalla asumisesta ja sen luonnosta. Se myös on osa suurempaa kokonaisuutta, Saaristomerta. Laukanlahden kuntoa parantamalla estämme osaltamme Saaristomeren rehevöitymistä, sekin on tärkeää minulle.

Olisi ihanaa ajatella, että kauan meidän jälkeemme Laukanlahdella voitaisiin vielä seurata sen monimuotoista elämää kuten bongailla lintuja, kalastaa sille kutemaan tulevaa merilahnaa ja nauttia uimakelpoisesta kirkkaasta vedestä. Silloin Laukanlahden suojeluksi tehty työ antaa kaikista suurimman lahjan eli tulevaisuudessakin mahdollisuuden nauttia siitä.

Helen Oksanen